Nuutti ystävystyy helposti - ja häneen on helppo ystävystyä, paitsi jos sattuu olemaan nokikolari tai lumiukko!

Nokikolarin vierailu aiheutti siis sydämentykytystä paitsi kolarille , myös meidän pienelle Nuutti-pojalle, jonka koiranaivoituksiin ei voinut mahtua ajatus jostain niin pelottavasta kuin mitä kylän umpimusta nokikolari on. Ja kun tämä outo olento vielä liikkui, piti ääntä ja imuroi ikävällä imurilla hormeja, on homma valmis - on  haukuttava koko sielun ja ruumiin voimasta!

Toisaalta -  ei täydellinen vastakohtakaan saa Nuutin varauksetonta hyväksyntää.

Lauantain ensilumen sataessa  Nuutti paineli menemään ympäri maita ja mantuja niin että lumi pöllysi. Voi sitä iloa ja riemua! Jehuu.!!
Vaikka kieli jo roikkui ulkona, ei into laantunut sentin vertaa, vaan koko valkoinen maailma oli myllättävä .
                                       Kunnes pihalle ilmestyi lumiukko!
V o i  p o j a t , kaikki seis!
Nuutti katsoi omituista, vähän kallellaan olevaa olentoa jolla oli risut kourassaan ja ontuva hymy naamallaan. Tarvittiin nopeita johtopäätöksiä, tuumi Nuutti.
Sellaiset kunnon haukut, jossa ei vedetä henkeä ensimmäiseen minuttiin tai kahteen ja vaan haukutaan, ja näin keinoin tehdään asia vastapuolelle hyvin selväksi, antamatta toiselle minkäänlaista suunvuoroa!
Mutta lumiukon hymy ei suoristunut. Siinä se vaan möllötti - yhä, eikä pelännyt Nuuttia olenkaan! :o)


Vinku.
Nuutin ystävyys on siis muutamaa edellä mainittua poikkeusta lukuunottamatta hyvin pyyteetöntä ja ihastuttavaa. Ihan niinkuin ystävyys Vinkuun.

Vinku on Nuutin pehmolelu, jonka vetelissä narujaloissa on pallot ja pyöreähkön keskivartalon sisällä asuu vingahtava ääni.Nuutti rakastaa tätä elotonta ystäväänsä.

Tässä eräänä iltana Vinku ja Nuutti ottivat taas toisistaan mittaa.
Rupeama oli pitkä ja ottelueriä ilmeisen monta. Välillä Nuutti sai osakseen Vinkun  vingahduksia jonka Nuutti kuittasi personallisella puhahduksellaan. Tapahtuma jatkui jatkumistaan, kunnes Nuutti yhtäkki parkaisi ja Vinku lensi kaaressa sohvan taa! Katsoimme mitä tapahtui, ja Nuutti tepasteli jotensakin nolon oloisena hakemaan päänsilityksiä. Kysyimme Nuutilta oliko Vinku päässyt niskanpäälle vai oliko se käyttänyt kyseenalaisia painiotteita? Ei vastausta. Siinä Nuutti vaan oli ihan hiljaa ja silmäili taakseen ikänkuin odottaen Vinkun riemukasta paluuta tai uudelleen hyökkäystä. Mitään vaan ei kuulunut.
Vinku oli ilmeisesti loukkaantuneena sohvantakana - voih! Mikä neuvoksi?!

Seuraavassa käänteessä tajusimme, että Nuutti oli hakenut Vinkun viereensä ja he nukkuivat nenä nenässä kiinni , voi, niin suloista unta  yhdessä!

Nuutti ja Vinku

Koska Nuutti on kasvanut tosiiii paljon, tuli hänen pentusänkynsäkin pieneksi.
Iskä ja äiskä kävi ostoksilla ja toi Nuutille uuden pedin - aaaaaaaah pehmoisen.


Nuutti on sellainen rento-olli ettei toista ole. Uuteen petinsäkin se otti muita mutkitta omakseen, turhia kursailematta vaikka vanhat hajut puuttuivatkin ja asettui omistajan tavoin siihen  koko koiruudellaan leviäksi.
Kas näin!

Koulu ja työ on alkanut ja Nuutti on ihmeissään - mihin ne kaikki nyt yhtäkkiä ryntää!???!
Jännitettiin koko plutuna miten Nuutti asian ottaa, mutta hei - ei mitään ongelmia.
Ensimmäisten ihmetysten ja muutaman kolutun sukan jälkeen Nuutti varmaan totesi itsekseen että tää on nyt tätä, no problem!

Ja tulipa tässä mieleen vielä Nuuttin ensimmäinen reissu tienreunaa pitkin.
Se menee jokseenkin näin:

Eräänä aurinkoisena päivänä meijän äiti meinas että mitäköhän Nuutti mahtais tykätä jos käytäis pienellä lenkillä tienreunaa pitkin. No, äiti otti Nuutin ulos ja kytki hänet remmiin ja lähti kohti naapurin taloa.
Matka päättyi kuitenkin hyvin nopeasti naapuriin ja tämän koiran tullessa vastaan.

Nuuttin reaktio oli kuulemma seuraavanlainen;

                                           katse naapurin koiraan -> " VIU ! " -> karkuun !

Äiti oli tukehtua nauruun ja samoin me muutkin kun kuultiin asiasta :D

                                          

                        Noniin, back to the raportointi.

Nyt Nuutti on ollu kahdessa rokotuksessa; jonkun sortin kolmoisrokotuksessa, joka annettiin kahdessa osassa, ja vielä edessä on rokotus vesikauhua vastaan.

Nuutti alkaa oppimaan pikkuhiljaa että ulos mennään pissalle. Nyt hän on meinaa muutamaan otteeseen ollu ulko-/eteisenoven takana istumassa tai vinkumassa ulos. Kun ulos sitten on menty, niin kyllä meijän luulo on todistunut oikeaksi; pissahätä Nuutilla oli kummallakin kerralla.

Nuutti on taas kasvanu ihan hirveesti. Kauheeta vauhtia ! Nuutista on tullu kaiken lisäksi tullu oikeen herkkupeppu, kaikki ruoka tai juoma kelpaa.Varsinki hedelmät ja jäätelö kelpaa oikein hyvin :)

Se on nii hassua, et Nuutti kasvaa oikeestaan vaan pituutta ja (leveyttäkin hiukan ;) ) eikä niinkään sitä korkeutta niinku meillä ollaan totuttu.
Nuutti on meijän ensimmäinen pieni haukku, ensimmäinen sylihaukku ja ensimmäinen kunnolla huomionkipeä haukku. Welsh Corgi on muuten yllättävän tuntematon rotu, mitä nyt ollaan Nuuttia päästy esittelemään tutuille yms., niin on huomattu ettei suuri osa ole edes kuullut moisesta rodusta.

Mielipiteet Nuutti tuo aina esille, eikä epäröi murista tai äristä jos sille päälle sattuu. Nuutilla tuntuu myös olevan jonkun sortin piilevä kyky, kuulon sammuttaminen. Välillä ei siihen haukkuun saa kerta kaikkiaan mitään kontaktia.

                                                        Ei muuta voi sanoa, kun että hyvin on mennyt.
                                  Kaikki tykkää Nuutista ja Nuutti tykkää kaikista.


                     

                                                    Nuutti ja rakkaimmat lelut. :)

                        

                                                     Uninen Nuutti-haukku <3

 
                         

                                                          .........